Millainen olin, osa 4

30.7.2013

Vielä kaksi osaa Millainen olin -haasteen jutuista jäljellä. Tähänastiset ovat koskettaneet kokonaista kuukautta jostain kohtaa elämääni, ka...

Vielä kaksi osaa Millainen olin -haasteen jutuista jäljellä. Tähänastiset ovat koskettaneet kokonaista kuukautta jostain kohtaa elämääni, kaksi viimeistä koskettavat tiettyä päivää elämästäni. En ole aikuisiällä kirjoittanut minkäänlaista päiväkirjaa, enkä pitänyt kalenteria muista kuin työvuoroistani. Onneksi on Facebook tässäkin kohtaa apuna. 

Haasteessa annetut ajankohdat olivat elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010.

Osa 1, elokuu 1999, luettavissa täällä.
Osa 2, huhtikuu 2003, täällä.
Osa 3, maaliskuu 2009, täällä.


Millainen olin, osa 4. 18.9.2009.

On perjantai. Istun työharjoittelupaikassani tilitoimistossa. Olen juuri aloittanut harjoittelun. Pärjään kivasti ja tykkään paikasta. Saan kehuja ja se kannustaa minua harjoittelussa. Välillä tulee vaikeita juttuja, niin että pää on ihan pyörällä, mutta kysymällä niistäkin selviää. Välillä minusta tuntuu, että kyselen ihan tyhmiä. Usein haluan itse sinnikkäästi myös selvittää ja pohtia juttuja, ja siihen annetaankin minulle kivasti aikaa. 

Sanoinko jo että on perjantai? Per-jan-tai. Woop woop! Minulla on töistäni parin kuukauden opintovapaa meneillään ja elän pääasiallisesti, muutamaa ravintolavuoroa lukuunottamatta, toivomaani kahdeksasta-neljään - normaalien ihmisten - arkea. Samanlaista, kuin avopuolisokin jo elää. Yhteinen viikonloppuvapaa tiedossa. Suunnittelen jo viikonlopun rientoja innoissani. 

"Muutama tunti vielä viikonloppuun! ♥" -lukee Facebookissa.



Turun telakalla rakennetaan ties kuinka monentena vuonna ökymegahienoa kruiseria jonnekin Karibianmerelle, tai mihin lie. Työpaikkani kautta olen työkavereideni kanssa tutustunut laivan rakentamisesta vastuussa oleviin työntekijöihin. Titteleitä en muista, mutta jotain isompia ja pienempiä vaikuttajia ne ovat. Kaikki ovat jotain -manager, -head  ja -chief, chiefmanager, mitä näitä nyt on. Suurin osa asustelevat Miamissa, Floridassa ja muissa tosi ikävissä ja kylmissä mestoissa.

Perjantai siis. Kruiserit - joksi me heitä kutsumme - ovat siis Turussa ja mitäs muutakaan tapahtuisi, kuin että viikonloppuna bailataan heidän kanssaan. Niin, ja Ameriikan pojilla on vissiin reilummin pätäkkää ja he ilomielin (ja väkisin) tarjoavat suomalaisille frendeilleen (ja koko tiskille) juomat baarissa. Sen lisäksi, että täällä ollessaan, heidän mielimillään baarimikoilla taskut tursuilevat työillan päätteeksi kahisevaa tippiä, heidän mielimillään baarimikoilla on vapaailtanaan myös pää täynnä heidän tarjoamiaan hörppyjä.

Turun päivänä 20.9. minun Facebook kertoo näin:
"juhli niiiiin kovastipaljon eilen juutalaisten uuttavuotta, että tarvii nyt iiison satsin huonoa ruokaa!"

Jeps, juhlittua tuli. Taisipa olla vaihteeksi jatkotkin. Ainiin, ja ne kruiserit muuten on suurin osa juutalaisia, että ei me ihan suotta juhlittu. Mazel tov!



Juhlien jälkeen melkeinpä aina juhlijaporukka menee seuraavana päivänä krapulamätölle meidän omalle duunipaikalle, joka on muutenkin suosittu krapulapitsapaikka. Siellä syödään aivan liian paljon tarpeisiimme nähden, juodaan sata litraa limpparia ja naureskellaan edeltävien iltojen mokailut ja bailaamiset sileäksi. 

Käydään myös Turun päivänä jokirannassa markkinoilla. Haahuillaan krapulaisina, mutta hyväntuulisina. Törmätään kruisereihin taas ja he liittyvät seuraamme hengailemaan.

Turun päivän iltana käymme katsomassa ilotulitukset. Muistan tälläkin hetkellä sen tunteen, aivan kuin se olisi ollut vasta eilen. Ilmassa on vähän haikeutta syksystä, vähän taianomaisuutta ilotulituksista ja paljon iloa ystävistä.

Sunnuntai pistää vähän masentamaan ja juuri sillä hetkellä tulee hetken ajatelleeksi, että ravintoladuuni on paljon siistimpää. -Sunnuntai ei koskaan masentaisi, se on ravintoladuunarin perjantai. 



















***

Seuraavaksi viimeinen osa, osa 5, 17.7.2010


PS. Tätä kirjoittaessani, päässäni soi tauotta tämä.


You Might Also Like

0 comments

Hae