Tietoa mainostajalle ›

Kolmevuotias avioliitto ja meidän häät

5.11.2014

Tänään on meidän hääpäivä. Tasan kolme vuotta sitten sanoimme toisillemme tahdon ja pappi sanoi aamenen. Paitsi että ei kyllä sanonut, koska...

Tänään on meidän hääpäivä. Tasan kolme vuotta sitten sanoimme toisillemme tahdon ja pappi sanoi aamenen. Paitsi että ei kyllä sanonut, koska meillä ei ollut kirkollisia häitä. 

Sitä ei tosin vieläkään kaikki häävieraistamme tiedä, koska juuri vastikään kuulin, että maistraatin notaari oli kuulemma näyttänyt niin paljon papilta, ettei joku ollut edes hoksannut seremonian olevan siviilivihkiminen. Siis vaikka vihkiminen oli juhlapaikalla, eikä kirkossa, ja vaikkei ensimmäistäkään Jeesusta tai Jumalaa mainittu. 

Tosin muutoin seremonia oli juhlava ja osaltaan perinteikäskin, vaikkei kirkollinen ollutkaan.


En kuulu kirkkoon (mies kuului vielä tuolloin), joten koimme, että kirkkohäät vain kirkon komeiden puitteiden vuoksi olisi vähän tekopyhää. Kirjaimellisesti. Lisäksi sanahelinä jumalan johdatuksesta toistemme löytämisessä sekä yhteen saattamisessa olisi tuntunut vähän absurdilta – me kun tapasimme ensimmäisen kerran tuhannen päissämme Dynamossa, jonka jälkeen menimme porukalla minun kämpilleni jatkoille. Jatkoilla painittiin lattialla. Siis oikeasti painittiin – no sex, ja siis leikkipainittiin – no aggressio. Tytöt vastaan pojat. Tytöt voitti, muka. Mitä voin sanoa, kakskymppiset jatkoilla. Että mitäs Jumala siihen sanot?

No mutta kuitenkin. Halusimme tehdä häistä omannäköisemme (joo joo, kaikki sanoo niin), joten oli kiva muokata koko juhla seremonioineen meidän mielemme mukaan.


Meillä oli muutamia ajatuksia häidemme suhteen, joista halusimme pitää kiinni. Ääh, ketä mä huijaan, meillä (mulla) oli iso lista asioita, joista haluttiin pitää kiinni. Koristelut, paikka, kattaus, ruoka, juomat, ohjelma, lasten leikittäjä, drinkkilista, sormukset, viulisti... Hääpukukin piti lopulta teettää, koska yksi pieleen mennyt Ranskan nettiostos oli liikaa ja aikakin oli loppua kesken. Ja kohta meillä olikin sitten kaikki "brändätty" meidän häälogolla – viinipullojen etikettejä myöten.

Hyvä livebändi oli yksi suurimmista ja tärkeimmistä toiveista. Meillä, entisillä ravintolatyöntekijöillä oli aika tarkka näkemys, mitä bändi saa soittaa ja mitä ei. Kun ne samat coverit on kuullut kuuden vuoden aikana jok'ikisissä opiskelijabileissä ja pikkujouluissa, kieltolistalle menikin suurin osa niistä. Onneksi loistava bändi löytyi, millä oli muutakin tarjottavaa kuin ne samat kuluneet renkutukset. Olivat muuten viime euroviisukarsinnoissa mukana!


Toinen tärkeä juttu oli herkullinen ruoka ja ns. open bar ammattitaitoisine baarimikkoineen. Ruoka tuli Blankosta, ja koska häitä väritti pieni italialaistunnelma (häämatkakin tehtiin Italiaan), myös ruoka oli italialaista ja hääkakku tietysti tiramisua. Baarin antimet baarimikkoineen hommattiin itse. Mainiot baarimikot pitivät huolta – ei vain juomien osalta, vaan myös hyvällä, viihdyttävällä palvelulla –, että jokainen nainen, mies, mummo, setä ja kummi tunsi itsensä tärkeäksi vieraaksi. Ja oli ne juomatkin hyviä.

Myös juhlatilasta meillä oli vahva visio. Sen piti olla tunnelmallinen tila, jonka saa marraskuisena iltana ihanan hämäräksi kynttilöineen päivineen. Kaikkien piti mahtua olemaan samassa tilassa, joten paikan tuli olla yksi suuri yhtenäinen sali. Halusimme jotain vanhaa, ehkä vähän parrua ja tiiltä, ja sellainen onneksi löytyi.


Häät pidettiin Kankaisten kartanon juhlatilassa, navetassa (muu!), missä oli sopiva sivutila vihkimiselle ja juuri se kaipaamamme iso, yhtenäinen tila itse juhlille. Paikassa oli myös valmiiksi baaritiskit, pesukoneet, kunnon jääkaapit, keittiötilat ja kaikki, joten mitään virityksiä ei jouduttu tekemään. 

Oli muuten kätevää, kun vihkiminen oli saman katon alla kuin juhlat: Mestoille tultiin kerran, laitettiin takit narikkaan ja poistuttiin vasta kun juhlat olivat ohi. Meidän ei tarvinnut järjestää kuljetuksia kirkon ja juhlapaikan välille, eikä niitä pikkukenkiä tarvinnut vaihdella talvimonoihin ja takaisin useasti. Suosittelen moista yhden pysähdyksen taktiikkaa muillekin, vaikka haluaisikin sen papin aamenen! Varsinkin tällaisissa syys-/talvihäissä se oli kiva.


Ohjelmaa oli reilusti, puheita ja esityksiä muutama, ja kaasosiskoni piti huolta yhdessä muiden kaasojen ja bestmanien kanssa, että vieraat viihtyivät ja ohjelma oli soljuvaa. Oli tosi-tosi tärkeää, että joku yksi henkilö piti langat käsissään ja että sen ei tarvinnut olla sulhanen tai morsian.

Perinteitäkin noudatettiin, ainakin osittain. Sukkanauha ja kimppu heiteltiin ja kakku leikattiin, mutta esimerkiksi häävalssia ei aivan sellaisenaan nähty. Vaikka musiikki oli valssi, tanssi ei silti ollut. En osaa selittää mikä meidän häätanssi oikein oli, mutta sen oli tehnyt kansantanssia opettava ystäväni.


Hitto, kun saisi uudelleen sen päivän. Kaikki se valmistautuminen, odotus, ilo, kihelmöinti ja se hauskuus oli niin mahtavaa. 

Ja etenkin se tunne, kun odotin vihkimisen alkua valmistautumistilassani (eli inva-wc:ssä) ja kuulin kaikkien tuttujen äänet. Kelasin vain, että perkele kuinka siistiä, että nuo kaikki parhaat tyypit ovat täällä tänään, meitä juhlimassa. Jännitti niin pirusti, mutta sillä lailla kutkuttavan kivasti. 


Ja oli muuten hyvät bileet! Vieläkin naurattaa se hetki, kun kesken perusjorailujen bändi alkoi soittaa Rage against the machinen Bulls on paradea (se on niitä nuoruuden kovia) ja yhtäkkiä meillä oli tanssilattia täynnä stage divingiä tekeviä pukuhemmoja.

***

Yksi juttu mua on jäänyt vähän vaivaamaan meidän häissä. – Miksi helvetissä ihmeessä annoin mieheni osallistua movemberiin juuri tuolloin ja miksi hitossa aviomiehelläni on viikset kaikissa meidän hääkuvissa? – Miksi?!

Ei juma. Ehkä koska kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii...


Nahkahääpäivän kunniaksi ostin muuten miehelleni nahkahanskat lahjaksi. Tosi kekseliästä hei, eiks vaan hei!

***

Kiitos rakas aviomieheni, että oot mun kanssa naimisissa! Toivottavasti oot vielä kauan! 

Oot paras – viiksillä tai ilman.

You Might Also Like

28 kommenttia

  1. Ihania kuvia ja kivoja ideoita! :) tuo poseeraustausta on paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sellainen onkin nykyään jo vissiin aika suosittu, mutta tuolloin vielä ei oltu kauheesti törmätty moiseen. Sen eessä kuvattiin kaikki vieraat, mistä jäi kyllä tosi kiva muisto!

      Poista
  2. Onnea!! :) Ihanat kuvat, ihana juttu ja ihana sun häätyyli! Ja viiksiin viitaten totesin tuossa omalleni, että nähdään sitten joulukuussa taas. :{| Onneksi meidän häiden aikaan ei movemberia vielä ollut, eikä sen puoleen miehelläkään tainneet viikset kasvaa, joten (vaikka marraskuuhäät olivatkin) hääkuvissa on siloposki 7 vuoden takaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kehuista! Siis mä en kestä noita viiksiä! :D En tiiä missä häähumussa oon ollut, koska en tajunnut niitä. Oon ihan varma, että mies harhautti mut kaikella hääjärkkäilyllä, etten hoksannut tota viiksiasiaa lainkaan. Niitä sitten kattellaan hääkuvista loppuelämä. Haha!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Hitto kun olisi ollut vaikka kuinka paljon yksityiskohtia, joista olisi ollut hauska kertoa, mutta tästä tuli muutenkin jo niin pitkä sepustus.

      Poista
  4. Ihania kuvia ja ihanat häät :) Jospa minäkin vielä jonain päivänä.. :D

    -Mirka
    http://mkasvukipuja.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia! Mä aina herkistyn ihanista hääkuvista. Ja siis mahtavia ideoita, tuo kuvaustaustakin. Meilläkin kuvattiin kaikki vieraat kuvalliseen vieraskirjaan (kuva ja terveiset aina yhdellä sivulla yhdeltä perheeltä/pariskunnalta) samassa paikassa, mut siinä ei ollu noin hieno tausta. Voi, kyllä on niin haikeaa ettei sitä hääpäivää enää saa. Vitsit se oli niin mahtava päivä meilläkin. Pitäsköhän pitää semmoset valan-uusimis-juhlat.. :D

    Ja hei onnea teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo vieraskirjajuttu on kiva, mun mies – joka on siis (hää)valokuvaaja – tekee häissä kans joskus tota. Ja siis ehottomasti valanuusiminen ois kova. Mut ei ehkä raski uudelleen tuhlata ;)

      Poista
  6. :D Hymy nousi korviin näitä häitä lueskellessa,hauskat häät on ilmiesesti ollutkin.
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu! :) Oli kyllä hauskat! Lämmöllä tulee muisteltua.

      Poista
  7. Voihan nenä, kännykällä kirjoitetut kommentit näköjään häviää jonnekin bittiavaruuteen.. Halusin onnitella vuosipäivästä, ONNEA! Minä olen ikuinen häähullu, joten tykkäsin kovasti tästä postauksesta. Olette kaunis pari viiksistä huolimatta! ;) Juhlapaikka on aivan upea! Mekin haaveiltiin tommosista yhden pysähdyksen juhlista, mutta oltiin liian myöhään liikkeellä, eikä sitten löydetty sopivaa tilaa. Ja siviilivihkiminen oli myös meillä, vaikka virallisesti kirkkoon kuulutaan molemmat.. mutta olisi tuntunut hassulta mennä kirkossa naimisiin kun ei siellä muutenkaan käydä. Lasta ei meinata myöskään kastaa, joka tulee olemaan suuri shokki miehen vanhemmille kun he tajuavat asian. Tähän mennessä ovat kai laittaneet kaiken saamattomuuden piikkiin, mutta kaipa kohta ymmärtävät ettei niitä oikeesti oo tulossa (lapsi nyt 8kk). Terkkuja Italiasta! Ja tsemppiä vikoihin viikkoihin masun kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kääk, jos kommentit katoilee! Kiitos onnitteluista, terkuista ja kivasta kommentista! Oh, ihana Italia! Missä päin ootte?
      Onkin hauska kuulla, että myös joku pari joka kuitenkin kuuluu kirkkoon, valitsee silti siviilivihkimisen. Teillä oli sitten vähän sama, tekopyhäfiilis asiasta? Ja jaiks, mitäköhän ne teidän sukulaiset meinaa siitä... Tuu kertoo sit kuinka kävi! :)

      Poista
    2. Voi olla, että vika oli käyttäjässä, eikä tekniikassa! ;) Ihan sama juttu joo, että olis tuntunut tekopyhältä mennä naimisiin kirkossa... kuulutaan kirkkoon vaan siksi, ettei oo tullut erottua. Saa nähdä, kuinka kauan onnistutaan välttelemään ristiäisaihetta.. mies on kyllä välttelyn mestari, mutta ehkä ei häneltäkään onnistu loputtomiin, haha! Seuraan upeaa blogiasi Veneton seudulta käsin. :)

      Poista
  8. Oon niin mielissään, että löysin tämän blogin uudestaan! Joskus viime syksynä tänne eksyin ja unohdin saman tien. Nämä hääkuvat erityisesti jäivät mieleen. Sulla on aidosti erilainen häämekko, tosi ihana. Ja muutenkin kauniin näköiset häät.
    Mutta siis, kirjoitat niin hauskasti, että aion jäädä lukijaksi! Vaikka minulla ei ole edes lapsia (haaveissa kyllä). Jatka näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihanaa! Kiitos! Häämekko tosiaan on erilainen. Se teetettiin ihan mun ja ompelijan päähänpistojen mukaan! Haha! Halusin ehdottomasti hihat ja että leikkaus on tehty noin, että vyötärö on tuossa tissien alla. Onkos se sitten empire-leikkaus vai. Harmi kun sitä ei voi käyttää kuin kerran! ;)

      Tervetuloa mukaan, mahtavaa! :)

      Poista
  9. Hei! Suunnittelen tässä omia häitäni ja tarkoituksena olisikin juuri suorittaa siviilivihkiminen juhlapaikalla ja välttää maistraatin ahtaat tilat. Saisinko udella tarkemmin että miten teidän seremonia eteni? Tulit(te)ko musiikilla sisään, minkälaisen puheen notaari piti, oliko musiikkiesityksiä tai muiden puheita, miten poistuminen...? Olen yrittänyt etsiä kokemuksia ja tietoa mutta en ole oikein törmännyt kaavailemiini seremonioihin ja sinun vaikuttaisi ainakin tällä lukemalla samanoloiselta :) kiitokset kivasta blogista, sulla on huikea tyyli kirjoittaa! Mukavaa kesänalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiva kun tykkäät!

      Mun veli saattoi mut (isäni on kuollut) alttarille, viulistin soittaessa sitä prinsessaruusus-biisiä. Se on ehkä klisee, mutta oon aina halunnut sen. Vihkiminen oli aika pitkälti sen peruskaavan mukainen, mutta notaari mainitsi muutamia juttuja meistä siellä seassa. Vihkimisen jälkeen bändin tyypit soittivat puoliakustisesti meidän pyytämän biisin (Timo Kiiskisen Hannan ja Kertun häävalssi) ja sit meitä itketti kamalasti, koska se on niin ihana. :) Poistuminen oli Ameriikan malliin Kanye Westin Gold diggerin tahtiin tanssien, missä eka kaasot ja bestmanit lähtivät pareittain omilla koreografeillaan ja sit vikana me omallamme. Hääväki jammaili siinä mukana. Sitten mentiinkin asemiin juhlasalin sisäänkäynnille, jossa käteltiin vieraat.

      Oli huisin hauskaa. Ja vaikka Ameriikan malliin tehtiinkin tuo poistuminen, oli se ainakin yllättävää vieraille. Se oli hyvä alku bileille! ;)

      Poista
    2. Kiitos tosi paljon vastauksesta! Kuulostaa hirmu kauniilta (ja blogin perusteella teidännäköiseltä) tuo teidän malli :) ja kiva kuulla kokemusta siviilivihkimisestä joka ei ole ankea tilaisuus maistraatissa.

      Poista
  10. Eksyin tänne googlettamalla lisää kuvia hääpaikastamme eli Kankaisten Kartanosta. Näitä kuvia katsellessa totesin, että teillä oli kyllä hauskat häät ja että ollaanpas valittu kyllä ihana hääpaikka :)
    Ollaan myös mietitty tuota hääpaikalla vihkimistä. Monta vierasta teillä oli? Meillä 100 ja tuo tila, jossa vihkiminen järjestettiin on ilmeisesti se siinä baariaja keittiön ovea vastapäätä, on ehkä liian pieni? Miten teitte muuten vieraiden kanssa vihkimisen jälkeen, siirtyivätkö he suoraan saliin? Oliko teillä missä välissä kuvaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Meillä oli muistaakseni 89 vierasta. Saatiin just sopimaan kaikille paikat tuonne. Luulen, että kyllä sinne ois tiivistämällä vielä sen reilu ymmen saanut. Kandee kysyy siltä pitäjältä, se varmasti tietää! :)
      Meillä oli kuvaus rauhassa ennen vihkimistä. Siirryttiin suoraan vihkimisestä (yllä kommenteissa kerron miten :)) ottamaan vieraat vastaan siihen salin korville, josta vieraat siirtyivät seurueittain kuvattavaksi tuon kuvissakin näkyvän photowallin eteen.

      Kivoja häitä teille! Toi on ihana paikka!

      Poista
  11. Tää on vaan niiiiiiin ihana postaus <3 Ootte ihania:')

    VastaaPoista
  12. Hei, minkä niminen bändi teillä siis oli :) ? Oma hääbändi hakusessa, joten kaikki vinkit tervetulleita ;) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! No siis se bändi oli se viime karsinnoissa mukana ollut Makea, tosin ilman sitä naislaulajaa. Ja sit sellasellakin nimellä ne keikkailee, ku Popkorn, mutta jonkin verran siitä meidän häistä on vissiin porukka vaihtunut. Jussi Mäkelä on joka tapauksessa se kenen kaa sovittiin hommat. Ja siis aivan saamarin hyvä bändi! Ihan kreisibailut saivat aikaan. Tosin oli juhlaväkikin aika kreisibailuporukkaa! <3 <3 <3

      Tossa vielä Popkornin Fb-sivut:
      https://www.facebook.com/popkornband
      Ja siis tosiaan meillä oli vähän eri miehitys kun niillä nykyään näemmä on.

      Poista
    2. Suurkiitos vastauksesta :) ! Täytyy tutustua!

      Poista
  13. Ihanat häät ja toi kuvatausta!! Suunnittelen juuri omia kesäjuhlia ja tollainen tausta olisi täydellinen <3 mistä hankitte?? onko vinkkejä?

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki