Mik' onkaan tuo häikäisevä ilmestys?
Se ovenraosta kurkistaa, kai ulos jo halajaa.
Kas lämpö sen virittää, noin nyt kun heräjää.
On pitkän talven piilotellut, alla peitteiden vain palellut.
Vaan nurmi vehreä sitä houkuttaa, paiste auringon koukuttaa.
Ryömii pimeästä kolostaan, kevätkukkia lähtee morottaa.
Kurkkaa ruusupuskan taa, tahtoo hengaa nurmikon kaa.
Sit villiks noin rohkenee, ulos ovest astelee.
Talvikarvansa karistaa, nyt varoen ulos uskaltaa.
Lämmin tuuli hipiäänsä hivelee, se tyytyväisyyttään hyristelee.
"Oi on lämmin", kikattaa, lisää vauhtia ja ohi vilahtaa.
Tietää kesän tulleen näin, kun sen kohdates häikäistyy näköä päin.
On taas tullut aika sen, säärten neonvalkoisten. ♥
0 comments