Muistatteko, kun taannoin laitoin kuvan munakoisosta, joka mieheni mukaan oli kesäkurpitsa? Pyysin mieheltäni, että ostaa kesäkurpitsaa kaupasta, mikä hänen päässään kääntyi munakoisoksi. "Same same, but different", tiedättehän.

Kuva keräsi sekä Facebookiin että Instagramiin teiltä hauskoja kommentteja, joissa kerrottiin, mitä kaikkea teidän puolisonne ovat ostaneet kaupasta niin sanotusti päin honkia – jos sallitte ilmaisun.



Tässä lukijoiden miesten top 5 pieleen menneet kauppaostokset:

1. Pyysi jauhoisia perunoita.

Sai perunajauhoja.

2. Pyysi terveyssiteitä.

Sai inkontinenssisuojia.

3. Pyysi salaattia.

Sai kaalin.

4. Pyysi kermaviiliä.

Sai jugurttia.

5. Pyysi suklaata ja banaania.

Sai suklaabanaaneita.


Lisäksi aviomiehillämme tuntui olevan muitakin elintarvikkeisiin liittyviä hahmotuseroja:

– Mun aviomies ei ymmärrä PARSAN ja KUKKAKAALIN eroa. – Emmi Nuorgam

– Mun miehen mielestä maissit on "niitä keltasia papuja", purjo on sen mielestä sama ku selleri tai joku vihannes ("ai onko se sipuli?!") ja palvikinkkua/kalkkunaleikettä se nimittää makkaraksi. –Hanna

– Mun mies osti perunoita ja tarrassa luki tomaatti. – Mutsihoitaa.

Hahhaha! Ihanaa! Tässä täytyy olla sama, kuin väreissä? Kun naisilla on turkoosi, peessi, persikka ja lohi, miehillä ne on sininen, ruskea, punainen ja punainen.

Kiitos kaikille kommenteista! Niin parhaita! Jatkossa laitetaan niille kuvallisina kauppalistat?


Täällä muuten myös yksi meidän aikaisempi kauppalistan tulkintaero.

Oikein mukavaa huomenta vaan täältä. Itsehän heräsin tuossa viideltä ja lähdin päälle kuuden junaan. Sanoinko, että heräsin viideltä? HAHAHAHA.

Aika ajoin lehtiin nousee keskustelua nuorten työnteosta, lähinnä kesätöistä. Viimeisimmässä lukemassani jutussa rovaniemeläinen yrittäjä moittii vanhempia, jotka eivät vaadi lapsiltaan tarpeeksi. Nuoret eivät osaa suhtautua työntekoon oikein, eivätkä ole kiinnostuneita kesätöiden tekemisestä.

Tämähän on toki kovin yksilökohtaista, eikä kaikkia teinejä ja heidän vanhempiaan voi leimata rovaniemeläisyrittäjän kuvaamalla tavalla, mutta kenties jotain on tapahtunut sitten omien teinivuosieni? Ehkei nuoret enää tee siinä määrin töitä kuin me, saati edeltäjämme ovat tehneet?

Vanhojen aikojen mustavalkoinen vertailu tähän päivään on aika usein hedelmätöntä, mutta sopivassa suhteessa jotain sieltä oppimaamme voisi hyödyntää nykyhetkessäkin.

Itse olen tehnyt kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kesät töitä. Usein työni alkoivat jo ennen koulujen loppumista ja päättyi samaan aikaan koulujen alkamisen kanssa.

Työskentelin kesäteatterin kioskeissa ja käsiohjelman myyjänä, katsomon siivoojana, sekä näytelmien avustajana, tanssijana, kuorossa ja rooleissa. Kesästä riippuen milloin mitäkin ja vähän kaikkea sekaisin.

Vaikka minun työni poikkesi kavereiden mansikanpoimimishommista aika lailla, työmoraalin sekin työ loi: Töihin tullaan ajoissa, työ pitää tehdä, vaikkei se juuri nyt kiinnostaisikaan ja raha tulee ansaita – se ei kasva puussa.

Heti 18-vuotiaana menin ravintola-alalle töihin, missä toden totta oppi selviytymään niin kiireen ja paineen alaisesta, kuin ruumiillisestakin työstä. Sitä ennen olin tienannut taskurahojani kesätöiden lisäksi myös kukkakaupassa ja kahvilantätinä. Kaiken tämän näen erittäin hyödyllisenä oppina.


En sano, että nuorena tehty työ tekisi automaattisesti autuaaksi, mutta jotenkin sen näkee jo olemuksesta, onko ihminen koskaan elämässään tehnyt (ruumiillista) työtä. Osaako ihminen tarttua toimeen ja onko sillä minkäänmoista oma-aloitteisuutta. Miten suhtautuu annettuihin tehtäviin ja osaako asennoitua työhön sen vaatimalla tavalla.

Kaikesta nuorena saamastani työkokemuksesta vakuuttuneena olen aika varma, että lastemme kasvettua isoiksi tulen vaatimaan myös heiltä kesätöihin menoa. Olipa se sitten mansikanpoimimista tai mitä tahansa. Kunhan tekevät.

Minun lapseni ovat vielä pieniä, joten aivan ajankohtainen tämä aihe ei vielä perheessämme ole. Tai no, itsehän olen ollut jo ensimmäisessä kesätyöpaikassani vuoden esikoistamme vanhempana, eli viisivuotiaana. (KRÖHÖM, sillon ku minä olin nuori!)

Voisiko kuitenkin ajatella, että kaikkea vapaa-aikaa nuorten ei tarvitsisi tehdä töitä? Voisiko jostain välimallista löytyä sopiva ratkaisu? Kahden ja puolen kuukauden lomasta kuusi viikkoa töitä? Jäisi aikaa myös sille lomalle, jolloin kerätään voimia tulevaa lukukautta varten.

Kuva, jonka Mamma rimpuilee -blogi (@mammarimpuilee) julkaisi 6. 08ta 2016 klo 9.16 PDT

Itse en muista koskaan kaivanneeni lomaa. Teatterityö oli osa arkeamme, koko perheemme viettäessä kaikki kesät siellä. Työ ei tuntunut työltä, vaan elämäntavalta. Silti näin jälkikäteen mietittynä pohdin, olisiko lomailu voinut vaikuttaa suotuisasti koulunkäyntiini. Olisinko jaksanut panostaa enemmän kouluun, jos olisin chillaillut vähän enemmän kesälomilla?

Vaikka edeltävät sukupolvemme ovat painaneet töitä niska limassa vaipoista asti aamusta iltaan ja jo ennen kukonlaulua, nykyaikaiset paineet koulumenestyksessä ja etenkin siitä seuraavassa askeleessa, jatko-opintojen saamisessa, ovat kasvaneet. Näin vanhojen aikojen ihannointi verrattuna nykyiseen on turhaa. Ja tämän sanon nimenomaan itselleni.

Kuinka monesti olenkaan kummitytölleni paasannut, kuinka minä tein töitä jos suoraa kohdusta ja kesät talvet hiihdettiin kouluun, vaikka eihän se tarkoita sitä, että kaikkien tulisi tehdä kuin minä joskus 1800-luvulla.

Mutta siitä olen varma, että jokaisen nuoren on hyvä tehdä jonkin verran töitä, tienaten omaa rahaa ja oppien samalla työetiikkaa. Se, missä määrin nuori töitä tekee, on vielä selvitettävä. Meillä on onneksi vielä hetki siihen aikaa.

Onko teillä jo ajatuksia nuorten töistä? Aiotteko laittaa töihin? Ovatko teidän nuoret jo tehneet töitä ja missä määrin? Ja onko kaikille halukkaille nuorille edes tarjota kesätöitä? Tosin voihan se "työ" olla jotain kotonakin vaadittua, mutta kuitenkin!

Psst, lukaiskaa myös tämä ihana tarina Arvista, joka teki koruja ostaakseen oman hevosen! Aivan best!

Hei, tiedättekö mitä! Ennen kuin kerron, mun tekisi mieli tehdä piiiiitkä alustus, kuinka uskon siihen, että asioihin pitää tarttua, jos ne tuntuvat oikeilta ja että kuinka kannattaisi sanoa enemmän kyllä, kuin peloissaan ei.

Ai mutta, minähän olen kirjoittanut jo siitä! Täällä, missä kerroin kovalevyni olevan täynnä, mutta se ei haittaa, koska siistejä juttuja tapahtuu.

Noh, nythän on käynyt niin, että yksi siisti juttu tapahtui taas. Olen juuri junassa matkalla Helsingistä kotiin, missä kävin kirjoittamassa sopimuksen alle ja istumassa jo ensimmäisessä palaverissa.

Nimittäin! Minusta tuli PING Helsingin tuottajaharjoittelija!

Kehtaako laittaa boom? No laitan BOOM! 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämän kevään ajan pääsen oppimaan mielettömiltä Ping Helsingin tyypeiltä tapahtumatuotantoa kevään Business Festivaalien parissa, sekä tekemään kaikenlaisia Pingin toimintaan liittyviä tuottajahommia! Ja vielä ihan palkallisesti. (Toinen boom?)

Ihan älyttömän siistiä. Olen pitkään haaveillut tällaisesta ja nyt tämä osui täydellisesti kohdalle. Todella antoisa areena uuden oppimiselle ja omien taitojen kasvattamiselle.

Kaiken PING Helsingin toiminnan keskiössä on tiimi, hyvä jengi ja inspiroiva yhdessä tekeminen. Vuoden lopussa kohtasimme positiivisen ongelman, kun tekemistä oli enemmän kuin tekijöitä. Nyt meidän tiimi onkin kasvanut kahdella ihan mielettömältä tekijällä: tuottaja-Lauralla ja AD-Ainolla! Laura tunnetaan @mammarimpuilee-bloggaajana ja Turun Kuningattarena, jonka kynästä on lähtöisin mm. Poliisihallituksen viime viikolla julkaistu #kivapuhe-video. Aino taas on @visuaalisestivaativa graafikko, joka suunnittelee erivärisiä mustia printtejä ja rakastaa kahvia. Kyllä meidän nyt kelpaa - sanokaa moi Ainolle ja Lauralle! ✌

Kuva, jonka PING Helsinki (@pinghelsinki) julkaisi 17. 01ta 2017 klo 8.07 PST

Ping Helsinki on vaikuttajamarkkinoinnin yhteisö, joka toimii alalla monella eri tapaa, tehden esimerkiksi vaikuttajamarkkinointistrategioita. Ihanan pitkä yhdyssana siinä.

Itselleni entuudestaan tutuin juttu oli huikea PING Helsinki business festival, johon osallistuin viime vuonna. Lisäksi viime festarilla lanseerattiin PING Ethics, jonka pyrkimyksenä on luoda yhteiset pelisäännöt sisältömarkkinointiin.

Ping Helsinki järjestää myös PING Helsinki Studioita, joista viimeisin käsitteli vaikuttajamarkkinoiden trendejä. Tulevassa 10.2. järjestettävässä studiossa puhutaan internetin varjopuolista vihapuheineen.

Jos muuten sulla sattuu olemaan intressejä vaikuttajamarkkinoinnin suhteen vaikka työsi puolesta, suosittelen lämpimästi tilaamaan Pingin uutiskirjeen täältä! Sieltä saa ajankohtaista tietoa kaikesta toiminnasta, tulevista studioista ja huikeesta kevään festarista!

Tätä hommaa teen hoitovapaalta käsin osa-aikaisesti. Kiitos mieheni ja lastemme mummin, minä pystyn ramppaamaan Helsingissä aina tarvittaessa.

Olen aidosti niin onnellinen, otettu ja innoissani.

Nyt voitte alkaa kutsua minua tuottajaksi. Haha!

Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa lääketieteen tohtori Markus Sormaala tuskailee naisten nirsoutta parisuhdemarkkinoilla:

"Avoliitoista kaksi kolmasosaa päättyy naisten aloitteesta, koska odotukset täydellisestä parisuhteesta eivät heillä täytykään. Parisuhdemarkkinoiden kohtaamattomuus riippuu siis kaikissa vaiheissa naisten nirsoilusta.

Tämä nirsoilu johtuu siitä, mihin yhteiskunta nuoret naiset kasvattaa. Jo pienille tytöille luetaan prinsessasatuja, joissa naisen rooli on odottaa täydellistä prinssiä. -- Kun rakastuminen ei sitten tapahdukaan ensi silmäyksellä tai rakkaudessa on pieniä ryppyjä, nainen hylkää miehen", Sormaala kirjoittaa.

Eli naiset odottavat miehiensä olevan Prinssi Uljaita, koska heille on luettu satukirjoja, ja kun miehet eivät sitten olekaan prinssejä, nämä saduilla marinoidut nirsot naisolennot hylkäävät miehensä.

Sormaalan ajatus ei välttämättä ole ihan tuulesta temmattu, sillä ennenkin tällä palstalla haastattelemamme asiantuntijakoira samaistuu täysin Sormaalan ajatuksiin:

– Tunnistan täysin tohtorin viittauksen prinsessasatuihin ja liian korkeisiin odotuksiin. Kun päätin valita tämän emännän, olin täysin koirasatujen varassa päätöstä tehdessäni. Pettymyshän se todellisuus sitten oli.

Mitä oikein tarkoitat, koira?

– Noh, että vaikka se Puppe-kirja, mikä teilläkin täällä kotona on, niin ei se anna yhtään realistista kuvaa oikeasta elämästä. 

Puppe-kirja? Sehän on vain sa...

– Satu! Niinpä! Mutta jos jotain ajatusta syöttää koiralle pennusta pitäen, niin miten ihmeessä sitä voisi tulla muuta kuin epärealistisia odotuksia elämästä?

Mutta ymmärtäähän sen, ettei koirat oikeasti voi...

– Mitä ei muka voi?! En ole koskaan saanut itse tehdä itselleni leipää, kuten Puppe, imuroida tai maalata maalauksia! Puppe on tehnyt niitä kaikkia! 

Eihän sinulla ole edes käsiä – miten sin...

– Enkä ole saanut kastella kukkia pienellä punaisella kastelukannulla tai juosta rannalla pilkullinen ankkapelastusrengas vatsani ympärillä!

Mutta olethan sinä sentään joskus rannall...

– Eikä täällä ole muita eläimiä, kuten possuja, krokotiilejä ja virtahepoja – JA MILLOIN MUKA OLEN SAANUT AJAA TRAKTORILLA, kuten Puppe, kysynpähän vaan! 



Minä olen vähän hämilläni tästä, koira. Miten ihmeessä olet voinut kuvitella kaiken tuon olevan mahdollista?

– Katsos, kun homma on niin, että me koirat olemme tällaisia pieniaivoisia haihattelijoita – aivan kuten te naisetkin –, että uskotko todella meidän osaavan erottaa sadun ja todellisuuden toisistaan? 

Niinpä. Emme todellakaan.


Lue myös:
Koira neuvoo: "Näin pääset naisen suosioon"
Ikävä ilmiö yleistynyt: Yhä useammat naiset on ilman rintaliivejä myös kotonaan

MTV3-uutissivulla on jo parina päivänä ollut kutkuttelevan jänniä arvoituksia suomalaisista elintarvikebrändeistä.

Ensimmäinen sai alkunsa Äitylit... anteeksi ÄiTyLIt-ryhmässä esitetystä arvoituksesta ja toinen ilmeisesti oli ihan MTV3:n tutkivan journalismin osaston oma keksintö.



"Fazerin Parhaat vai Fazerin Parhain?" kysytään arvoituksellisesti kuvatekstissä.

No, vastaushan on Fazerin Parhain. Moni, allekirjoittanut mukaan lukien, olisi arvannut nii-in väärin.

Toinen, niin ikään hyvin arvoituksellinen pähkinä oli "sinappi, joka tulee turusta, mutta mikä on tuotteen virallinen nimi?"




Tässäkin allekirjoittanut ja ilmeisesti valtaosa väestöstä meni lankaan ja olisi väittänyt tämän turkulaisen sinapin nimen olevan Turun Sinappi, mutta niin vain olimme väärässä kaikki tyynni: Sinapin nimi on Turun Sinappia.

"Ei, se ei ole Turun Sinappi, vaan Turun Sinappia! Muistitko sinä, että nimeen kuuluu tuo viimeinen a-kirjain?" hihkutaan MTV3:n sivustolla.

Ai että. Onhan se hauskaa.

Mutta ei tässä vielä kaikki!

Ilmeisesti turkulaiset ovat kaiken kaikkiaan hyvin vaikeaa ihmistyyppiä, sillä myös eräs tunnettu ja hyvin suosittu turkulainen blogi aiheuttaa jatkuvaa päänvaivaa väestön keskuudessa.

Joten:

Se oli yksi tammikuinen yö. Heräsin, tunsin kiristystä vatsassani. Koitin jatkaa uniani, mutten osannut.

Nousin ylös ja kävelin ympäri jouluvalojen valaisemaa kotiamme. Kuuntelin hetken tuntemuksiani, palasin sitten takaisin sänkyyn.

Kohta kiristely meni vähän kivuliaaksi. Isoveljesi oli tullut isäsi ja minun viereen nukkumaan. Koitin herätellä isääsi herättämättä veljeäsi. Kivun takainen kuiskaukseni ei kuulunut tarpeeksi kovaa, eikä isi herännyt. Kokeilin kolmannen kerran, hän havahtui.

"Supistaa", kuiskasin.

Nousimme ylös. Kipu koveni. Soitin sairaalaan, josta annettiin lupa tulla. "Kuulostat aika kipeältä", muistan hoitajan sanoneen.

Soitin tädillesi. Hän tuli hoitamaan nukkuvaa veljeäsi.

Oli kylmä aamuyö. Pakkanen kipristeli varpaita. Oli vielä pimeää, kun ajoimme sairaalaan.

Odotimme aulassa, että meidät kirjataan sisälle. Olin aika varma, että sinä synnyt ihan kohta. Yleensä lapset eivät synny ihan niin nopeasti, joten henkilökunta ei kiirehtinyt.

Minut laitettiin käyrille. Ne ovat sellaisia laitteita, jotka mittaavat vauvojen sykettä, eli sydämen lyöntien nopeutta. Mutta laite ei pysynyt ollenkaan mahani päällä. Luiskahti koko ajan pois, eikä ääniä saatu. Kätilö tuli tutkimaan minua ja totesi sinun syntyvän pian. Tiesinhän, ajattelin.

Menimme suoraan synnytyssaliin.

Joskus sitä saattaa ihminen olla elämän varrella ihan hukassa, eikä tiedä mitä tehdä, mutta juuri sillä hetkellä minä tiesin tarkalleen. Jokin alkukantainen, meille ihmisille annettu vaisto ohjasi minua. Olin varma kaikesta, eikä minua pelottanut yhtään. Ajatukset olivat kääntyneet meihin, sinuun ja minuun, eikä millään muulla ollut nyt väliä.

Ja vaikka minua sattui, kipu ei tuntunut tavalliselta kivulta. Se antoi minulle lisää voimia ja ohjasi minua kohti syntymääsi.

Eikä siinä sitten kauaa mennytkään. Tunnin sisällä siitä, kun ne höpsöt sydänäänilaitteet putoilivat vatsani päältä. Niin nopeasti, etten uskonut todeksi.

Olin vähän puulla päähän lyöty ja jouduin hengähtämään hetken, ihan hetken, ennen kuin pystyin kääntämään siinä pedillä katseeni sinuun. Muistan kuinka isäsi hihkui jo malttamattomana: "Katso, katso Laura! Tyttö tuli!"

Se oli yksi tammikuinen aamu. Tasan kaksi vuotta sitten. Sinä synnyit. Suoraa kohdusta syliini. Minä tunsin sinut heti – ja niin taisit sinäkin tuntea minut. Vanhoja tuttuja siis, nyt vain samalla puolella vatsaa.

Olit ruttuinen ja varpaasi kippuraiset. Sinulla oli tummat hiukset ja pikkuinen nenä. Availit vähän silmiäsi. Siinä me heti olimme, minä ja isi. "Tervetuloa, vauva!"

Pieni nyrkkisi hapuili sormeani. Ryömit heti rinnalleni. Katsoin isääsi, se pyyhki vähän kyyneliä. Tuijotimme sinua tosi läheltä. Olit kai niin pieni, että vaadit vähän lähempää tarkastelua.

Se oli yksi tammikuinen aamu. Pakkanen kipristeli varpaita. Aurinko alkoi nousta, kai pysyvästi.

Onnea rakas, pieni kaksivuotiaani. Mikä ihmellinen tyyppi oletkaan. Ilmeikäs, kujeileva, rämäpäinen, läheisyydenkaipuinen, pusutteleva, ovela, hauska ja veikeä.

Sinä olet aurinko.

Lue myös:
Hän on täällä!
Kohta kaksivuotiaani
Aurinkomme

Kannattaa myös katsoa samaisen postauksen lopusta hyväksi havaittuja vegaanisia tuotteita, joita päivittelen koko ajan.

7 vegaanista arkiruokaa:

1. Lasagne linssilevyistä, porkkanasta ja hernerouheesta (gluteeniton)

1 pkt linssilevyjä.

3 porkkanaa
3 valkosipulia
2 salottisipulia (tai isohko tavallinen)
1,5 dl Myssyfarmin hernerouhetta
n. 4 dl vettä
2 kpl Reformin kasvisliemikuutioita
1 prk Mutti tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
suolaa
pippuria
juustokuminaa
valkopippuria
chilijauhetta
Texaspeteä liraus, jos tykkää.


50 g kasvisrasvaa (esim. Keiju)
0,75 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (tai tavallisia vehnäjauhoja, jos voi)
8 dl kauramaitoa
suolaa
valkopippuria

Violifen Prosociano -juustoa raastettuna tai Violifen pizzajuustoa päälle.

Tomaattinen kastike:

1. Pilko sipulit ja porkkanat.
2. Paista oliiviöljyssä sipulit ja porkkanat ja lisää vesi ja kasvisliemikuutiot.
3. Lisää hernerouhe ja sekoittele hetki.
4. Lisää Mutti ja tomaattipyree, sekä mausta. Pippuria ja suolaa vähän juustokuminaa, valkopippuria  ja chiliä reilummin.
5. Jätä kastike vähän löysäksi, jotta linssilevyillä on varaa imeä sitä itseensä.

Valkokastike:

Sulata rasva kattilassa valkokastiketta varten ja lisää jauhot. Sekoita ja lisää kasvismaito vähän kerrallaan, koko ajan sekoittaen.

Kokoa lasagne vuokaan. Aloita ensin tomaattisesta kastikkeesta. Sen päälle kerros levyjä ja uusi kerros tomaattista kastiketta, minkä päälle ensimmäinen kerron valkokastiketta. Laita päällimmäiseksi tomaattikastike ja valkokastike.

Päälle raastettuna kasvisjuustoa.

Paista linssipaketin lämpötilaohjeen mukaan noin 45 minuuttia.

Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

2. Härkiskastike 

(Tarjoile esim. perunamuusin, uunilohkoperunoiden, keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa)


2-3 salottisipulia tai 1 iso tavissipuli
4 valkosipulia
Suolaa, pippuria, chili- tai Cajun-jauhetta
1,5-2 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
paketti Härkistä
3-4 dl Planti ruokakermaa
1 tl Dijon-sinappia
(Tarvittaessa Maizena maissitärkkelystä, jos haluat suurustaa kastiketta. Sekoita pieni määrä tilkkaan kylmä vettä ja sekoita kastikkeeseen.)

1. Pilko sipulit ja paista öljyssä. Lisää pippuria, suolaa ja tiraus chilijauhetta!
2. Lisää vesi ja liemikuutiot.
3. Lisää Härkis.
4. Lisää kasvikerma ja Dijon. Anna maustua hetken.

Tarjoile pikkusuolakurkkujen ja puolukkasurvoksen kanssa!

Olen tehnyt tätä kastiketta myös niin, että siellä on ollut joukossa milloin mitäkin vihanneksia! Porkkanaa, broccolia jne.

Huom! Jos kastiketta jää yli, siitä saa erinomaisen pastan seuraavana päivänä!

3. Kasvis-thai 

2 salottisipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1/2 chili ilman siemeniä
Suolaa, pippuria
5 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
3 dl soijasuikaleita
Pakastettuja sokeriherneitä tai 1/2 pakastepussillinen thaikasviksia (tai mitä tahansa kasviksia mistä tykkää)
4 reilua teelusikallista Red Curry -maustetahnaa
1 prk (165ml) kookoskermaa
+ tujaukset soijakastiketta
+ tujaukset Srirachaa tai muuta chilimöhnää oman tulisuusmaun mukaan
Tuoretta korianteria paljon!

1. Paista hienonnetut sipulit ja chilit kookos- tai oliiviöljyssä. Laita jo tässä vaiheessa suolaa ja pippuria.
2. Lisää vesi. Odota, että vesi kiehuu ja lisää sitten liemikuutiot.
3. Lisää soijasuikaleet ja anna hautua, kunnes soija on pehmennyt ja vettä on vain reilu pohjallinen jäljellä.
4. Lisää punainen curry, pakastekasvikset ja kookoskerma. Anna hautua ja maustua tovi.

Tarjoile jasminriisin kanssa! Päälle sopii ihanasti tuore korianteri, mutta ilmankin pärjää just ja just.

Huom! Soosi sopii myös nuudelien kanssa!

4. Margheritapasta

Oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
Chilijauhetta (tuorettakin chiliä saa toki käyttää)
Tuoretta basilikaa
1 prk hyvää Mutti-tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
Tiraus sokeria
Pastaa (n. 400 g.) Kannattaa kokeilla myös erilaisia papupastoja!
Itse tehtyä pähkinäparmesaania (ks. ohje: Pähkinäparmesaani) tai Violifen Prosociano -juustoa.

Sekaan tuoretta basilikaa paljon silputtuna.

1. Laita hyvin suolattu (meriveden makuisen verran suolainen) pastavesi kiehumaan ja aloita pilkkomishommat.
2. Paista kevyesti (älä ruskista) pilkotut valkosipulit ja sipuli pannun pohjan peittävässä oliiviöljyssä suolan, pippurin kanssa. Jos käytät tuoretta chiliä paista myös niitä. Laita pasta keittymään.
3. Kaada tomaattipyre joukkoon ja tirauta pikkuisen sokeria joukkoon. Anna pöhistä, kunnes pasta on valmista. Lisää silputtu basilika ja chili- ja paprikajauhe.
4. Lisää kastikkeeseen Violifen Prosociano -juustoa tai pähkinäparmesania.
5. Sekoita pastat sekaan.

Päälle vielä pähkinäparmesania tai Violifen Prosociano -juustoa.

5. Pulled Oumph -hampurilaiset / -tortillat

1-2 pkt Pulled Oumphia. Yhdestä riittää kolmelle aikuiselle reilusti.

Hampurilaisiin:
Itse tehtyä vegaanista coleslawta (ks. ohje: Jogurtticoleslaw)
Vege-vege-soosia
Violife original tai cheddar -juustoa
Haluamiasi sämpylöitä. Itse käytin gluteenittomia Kaura.myslisämpylöitä.

1. Sulata Oumph paketin ohjeen mukaan pannulla.
2. Sulata sämpyläpohjan päälle vuusto.
3. Kokoa päällekkäin coleslaw ja Oumph, päälle Vege-vege-soosia.

Tarjoile esim. pikkusuolakurkkujen ja ranskalaisten kanssa.

Tortilloihin:
Mitä vain, mitä nyt tortilloihin voi väliin tunkea!

Itse tehtyä guacamolea ja tomaattisalsaa, esimerkiksi.

Guacamole valmistuu helposti murskaamalla syöntikypsiä avokadoja pilkotun tomaatin ja sipulin kanssa. Mausta juustokuminalla, suolalla ja pippurilla. Mukaan kannattaa heittää sitruunaa tai limeä.

Salsa valmistuu pilkotusta tomaatista, korianterista, sitruunamehusta, punasipulista ja valkosipulista. Ja tietysti suolaa ja pippuria.

Lisäksi pilkottuja vihanneksia ja vaikka Sheese Greek Style -kasvisjuustoa. Ja tietysti sitä Oumphia!

Huom! Pulled Oumphista saa myös loistokastikkeen tuolla aikaisemmalla Härkiskastikereseptillä

6. Cashew-kesäkurpitsapasta 

n. 400 g kesäkurpitsaa kuorineen kuutioituna
1 dl Cashew-pähkinöitä
2 salottisipulia tai 2 isoa kevätsipulia pilkottuna
4 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 dl Planti ruokakermaa
Keijua (Paljon. Joku 50g.)
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Chilijauhetta
Itse tehtyä pähkinäparmesaania (ks. ohje: Pähkinäparmesaani)

350 g simpukkapastaa

1. Laita suolattu pastavesi kiehumaan. Keitä pastat al denteksi kun vesi kiehuu.
2. Paista kesäkurpitsat ja sipulit noin puolessa määrässä kasvisrasvaa. Lisää suolaa ja pippuria.
3. Lisää kasvikerma ja pieni loraus vettä. Keittele kasaan. Pikkuinen ripaus chilijauhetta terävöittää kivasti kermaista soosia, muttei tuo tulisuutta.
4. Lisää lopuksi cashewt, loput Keijut, loraus oliiviöljyä ja ennen kuin sekoitat pastat joukkoon, tarkasta maku! Lisää mausteita tarvittaessa.

Päälle reilusti pähkinäparmesania.

7. Linssikeitto

Vähintään neljän litran kattilaan:

3 rkl Keijua
+ tilkka oliiviöljyä
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
4 tl kurkumajauhetta
2 tl inkiväärijauhetta
1-2 tl chilijauhetta, oman tulisuusmakunystyröitten mukaan
1 1/2 tl cajunmaustetta
1-2 rkl suolaa tai oman maun mukaan
1200 g tomaattimurskaa (käytin 3 tlk Muttia)
n. 1,5 l vettä
1 rkl sokeria (pehmentää tomaatin makua)
6 dl punaisia linssejä kuivana. (Olen käyttänyt myös tarjoiluvalmiita linssejä, jolloin keiton vesimäärä on tietysti pienempi. Myös vihreät kuivat linssit käyvät, mutta vaativat taas pidemmän keittoajan ja vähän enemmän vettä.)
5-6 dl Planti ruokakermaa

Suoraan kattilaan tehden:

1. Huuhdo linssit paketin ohjeen mukaan ja pilko sipulit.
2. Paista sipulit rasvassa ja öljyssä, mutta älä ruskista niitä.
3. Lisää mausteet paistettujen sipulien sekaan ja pyörittele hetki.
4. Lisää joukkoon vesi ja tomaattimurskat.
5. Kiehauta hetki ja lisää linssit.
6. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia.
7. Lisää kasvikerma. (Tsekkaa ennen kasvikermaa, onko vesimäärä sopiva. Jos on liian laihaa, anna kiehua vielä, jos on liian paksua, lisää vettä.)

***

Sellaisia! Hyvää ruokahalua!

Katso myös aikaisemman postauksen lopusta hyväksi havaittuja vegaanisia tuotteita!

Ostin viime viikolla meille uuden tuolin. Uuden, tai siis vanhan. Vintagen, tiedättehän. Se on samettinen ja siinä on puiset jalat. Myös käsinojissa on somat puuosat. Oikein kiva tuoli.

Kun bongasin sen vanhan tavaran kaupassa, se oli vihreä. Tumman vihreä, ihan selvästi.



Tänään, kun katselin tuolia, tuoli näyttäytyi ruskeana. Aivan tuosta nuin vain vihreä tuolini oli muuttunut ruskeaksi. R u s k e a k s i.

En ollut uskoa silmiäni.

Tuijottelin tuolia eri kulmista ja ruskea se jumankauta oli. Raahailin eri kohtiin ympäri kämppää ja yritin selvittää, josko eri valossa tuolin väri olisi muuttunut. Mutta ei. Ruskeana pysyi.

Asiasta syvästi hämmentyneenä päätin tiedustella viestitse asiaa tarkkasilmäiseltä mieheltäni. Saisin ikään kuin tolkun mielipiteen pulmaani.

No, hyvinhän sekin sitten meni:


Jep. Hienosti.

Iltapäivällä, kun luonnonvalo oli lähes häipynyt ja olin sytyttänyt muutaman lampun päälle, tuoli alkoi näyttäytyä taas vihertävänä. (Tämän jännitysnäytelmän voi myös katsoa Snapchatistani @mammarimpuilee).

Ihan käsittämätönä. Olenko ostanut kameleonttituolin? Olenko tulossa hulluksi? Onko minulla jokin harvnaislaatuisempi värisokeus?

Vai onko kenties hallussani taikatuoli?

Uskon vahvasti viimeiseen vaihtoehtoon.

VAI: Voisiko tämä olla tämän vuoden Kumman värinen mekko -kohu? Vuoden kuumin somekohu: KUMMAN VÄRINEN TUOLI?


Ruskea! Ei vaan vihreä. Eiiiku ruskea... ei vaan vihreä.

Ai että.

Mind blowing, eikö?

Vuosi 2017 on alkanut! Tammikuun Vegaanihaaste startannut! Kirjoitin aiemmin Kuinka muuttaa ruokavaliota vegaaniseen suuntaan? -postauksen, johon sai esittää kysymyksiä kasviruokavalioon liittyen.

Keräsin Facebookiin, Instagramiin ja postaukseen tulleet kysymykset yhteen ja tässä vastaukset niihin!

Psst... Lopussa vielä listaus hyväksi havaituista tuotteista!

Juustoon liittyvät kysymykset:

– Onko olemassa oikeasti hyvää vegaanista juustoa? 

– Leivät tuottaa ongelmia! Vegaaniset juustot on minusta ihan hirveitä, joten kaipailen edullisia ja helppoja leivänpäällisiä. Olen vaan niin tottunut siihen helppoakin helpompaan juustokurkku-komboon, etten oikein keksi sille korviketta. 

– Listaus kaikista arkituotteista, jotka on todettu oikeasti hyviksi. Esim just kahvimaito, juusto…

Juusto kiinnosteli muutamia. Se onkin aika ymmärrettävää, koska mullakin on ollut haasteita löytää joku hyvä "vuusto". Mitä olen seurannut tuolla Sipsikaljavegaanien ryhmässä keskustelua, niin aika eri mieltä sielläkin ollaan oltu, mikä vegaaninen juusto sitten on paras. Makuja on niin erilaisia.

Meillä on ollut käytössä kahta erilaista juustoa. Kotimaista Porlammin vegaanisia ja sitten Violifeä.

Ensimmäisen chiliä käytin esim. jouluna salaatin joukossa. Violifeä olen käyttänyt leivän päällä ja lämpimissä voikkareissa. Yhtenä aamuna veljeni tuli meille aamupalalle ja söi Violfen naturelia. Kehui kovasti ja kyseli, mitä juustoa se on. Maistoi ihan ilman leipääkin ja ylisti. Yllättyi sitten, kun kerroin kyseessä olleen vegaanisen juuston.

Mutta kuten sanottu, mauissa on eroja. Omasta mielestäni se perus Oltermanni on parempaa, kuin edellä mainitut, mutta pystyn elämään ilman. Kaikken tottuu, paitsi jääpuikkoon pe... no ei mennä siihen.

Kaikki ei tykkää samoista tavisjuustoistakaan, joten kannattaa kokeilla eri merkkejä, että löytää omansa.

Tosi moni on myös jättänyt kokonaan juustojäljitelmät ja leikkikinkut aamupalaleivän päältä pois ja korvannut vaikka hummuksella ja kurkulla. Itse tykkään avokado-tomaatti -yhdistelmästä. Vähän aromisuolaa päälle ja avot! On hyvää. Pelkkä tomaattikin aromisuolalla on aika jees.

Maidosta:

Oatlyn iKaffe on maailman paras maito kahviin. Meidän monet tutukin, joilla ei ole muutoin mitään vegaanisia intressejä, ovat vaihtaneet kahvimaitonsa Oatlyyn – ja nimenomaan tuohon iKaffeen. Tavallinen ei maistu minusta kahvissa hyvältä, mutta iKaffe nimensä mukaan maistuu.

Itse en juo maitoa muutenkaan sellaisenaan, joten olen tosi huono sanomaan, mikä maito noin muuten vaan olisi paras. Kuopus juo meillä Oatlyn tavismaitoa, mutta esikoinen taas ei tykkää siitä. Mantelimaitoa olen kuullut kehuttavan myös.

*

Vegaaniruoka kalliimpaa?

– Voiko pienellä budjetilla siis syödä hyvää kasvisruokaa? 

– Mua kiinnostaa raha. Itsestä tuntuu, että meidän vegaaniset ruoat on helposti kalliimpia kuin ei-vegaaniset. Juustot, levitteet, kermat samoin kuin ns. Lihankorvikkeet on kalliimpia. Eli mitä pienentää vegebudjettia?
On totta, että jotkut vegaaniset tuotteen ovat verrattain kalliimpia. Riippuu vähän myös kulutus- ja ruokailutottumuksista. Itse en ole huomannut kauppalaskujen kasvaneen, päin vastoin.

Aika paljon tulee korvattua asioita vihanneksilla, jotka ovat hyvin edullisia – varsinkin kun panostaa kausivihanneksiin. Jos ennen vanhaan lasagne oli vain jauhelihasta, nyt siellä on kotimaista porkkanaa, kesäkurpitsaa ja hernerouhetta.

Levite lienee samanhintaista oli se sitten Oivariinia tai Keijun vegaanista. Kasvisrasvalevite voi olla halvempaakin.

Plantin ruokakerma on jopa edullisempaa, kuin Valion ruokakerma. Pirkan ruokakerma taas inasen Plantia edullisempaa.

Juusto toden totta usein on kilohinnaltaan paljon kalliimpaa, jopa tuplatkin.

Vertailin nopeasti nettikaupassa jauhelihojen hintoja. Edullisin jauheliha tässä ko. kaupassa (huom. Hinnat vaihtelevat kaupoittain) oli nauta-sikajauheliha 7,48€/kg, kallein naudan luomujauheliha 16,63€/kg.

Soijarouhepaketti (3,99€), josta tekee moooonta satsia kastiketta maksaa 7,98€/kg. Siitä tekee monikertaisen määrän soosia verrattuna pakettiin jauhelihaa.

Härkis on kilohinnaltaan kallis, 17,96€/kg, mutta sen paketti (4,49€) riittää samaan määrään kastiketta, kuin yksi jauhelihapaketti (2,99€-4,99€).

Eli vastaus kysymykseen, millä pienentää vegebudjettia on käyttää paljon kauden kasviksia ja korvata liha ehkä vähemmällä määrällä lihan korviketta.

Olen huomannut, että vaikka esimerkiksi kasvimaito maksaa sitä perusmaitoa enemmän, rahaa säästyy toisaalla ja kokonaislasku pysyy jokseenkin samana.



Muita kysymyksiä:

– Miten saa soijarouheesta oikeasti hyvänmakuista? 

Ei mitenkään. Hahaha, eikai. Mä käytän aika harvoin enää soijarouhetta (enemmän tulee käytettyä soijasuikaleita nykyään). Soijarouheesta itsestään ei oikein saa hyvää, mutta minusta sen saa parhaiten toimimaan vaikkapa kastikkeessa, kun sen lisää valmiiksi maukkaaseen ja mausteiseen kastikkeeseen.

Eli joko niin, että laittaa vettä ja reilusti kasvislientä ja mausteita, lisää siihen rouheen ja lähtee siitä rakentamaan soosia, tai niin, että tekee valmiiksi kastikkeen jonka on jo maustanut ns. vähän yli ja lisää siihen soijarouheen. Jos aikoo käyttää kermaa kastikkeessa, niin soija lisätään ennen kermaa.

Jälkimmäisessä kastikkeen kannattaa olla löysää, eli sillä lailla vetistä, että soijarouheella on varaa imeä itseensä nestettä.

Täällä esimerkiksi mun vanha chili con soija -kastikkeen resepti.

*

– Tonnikalan korvaaja?

Lord of Tofulla on vegaanista tonnikalaa.

Löysin myös ohjeen (engl.), jossa on tehty kikherneistä "tonnikala"leipiä.

Lisäksi onnistuin vahingossa tekemään joulunyhtiksestä tonnikalamaista mössöä. Mutta en vielä ala antamaan pomminvarmaa ohjetta siihen. Resepti on vielä vähän kehitteillä... kröhöm.

*

– Proteiinipitoiset välipalat (nopeusasteeltaan mallia rahka), mitä ne voisi olla?

Alprolta löytyy kasvipohjaisia rahkoja. Ne eivät ole aivan niin proteiinipitoisia, kuin maitorahka, mutta löytyy kuitenkin. Muitakin vastaavia kasvipohjaisia välipaloja löytyy eri valmistajilta.

Erilaiset pähkinät, avokado, maapähkivävoi ja hummus ovat hyviä proteiinin lähteitä. Chia (esim. chia-vanukas) on oikea proteiinipommi!

*

Kiinnostaisi tietää, että onko sulla vinkkejä ei-soijapohjaisiin kasvisruokiin? 

Härkis, Nyhtis ja erilaiset pavut! Lisäksi vaikka juureksia! Ks. myös loppuun luetellut tuotteet! Härkistä meillä on aika usein. Siitä luonnistuu kaikenlaiset kastikkeet ja kokeilinpa myös tehdä pihvejä siitä!

(Tulossa myös erillinen reseptipostaus.)

*



– Miten saa to-del-la epäluuloisen miehen innostumaan uusista ruoista? 
Meillä syödään pelkästään ns. perusruokia, esim. kana-, nakki- ja jauhelihakastikkeet, lihapullat, lasagne... Vähänkään jos on uutta ja "outoa", saan syödä yksinäni.

Hyväksi havaittuja tuotteita:

• Plantin ruokakerma, kaikkiin kermaa vaativiin ruokiin. Sopii myös perunamuusiin, riisipuuroon, kaikkiin.
• Oatlyn ruokafraiche.
• Oatlyn iKaffe, paras kahvimaito.
• Alpron soijamaito for professionals, saattaa olla jopa Oatlya parempi! Ainakin mukavaa vaihtelua itselleni.
• Alpron vispautuva soijakerma vispaushommiin.
• Pulled Oumph! Oikeasti sairaan hyvää! Väitän, että sokkotestissä menisi täydestä nyhtöpossusta! Tsekkaa myös muut Oumphin tuotteet!
• Härkis.
• Tavallista Nyhtökauraa en ole vieläkään löytänyt kaupasta (vain jotain jouluversiota kerran kokeilin), mutta mitä on maistellut muiden tekeminä, niin toimii!
• Pavut, linssit.
• Hernerouhe. Todella toimiva vaikka lasagnen joukkoon ja kastikkeisiin. 
• Ohuet soijasuikaleet, paksummat soijasuikaleet.
• Keiju-kasvisrasva leivän päälle, ruoanlaittoon.
• Kasvislihis, eli vihis! Hyvä pikaroskaruoka!
• Itse tehty "parmesaani" cashewpähkinöistä ja ravintohiivasta (ks. Ohje Chocochill-blogista) tai sitten aiemmin mainittu Violifen Prosociano. 
• Bon Soya kasvisnakki. Meni lapsiyleisöllekin täydestä!
• Yosa naturell kauravälipala. Ei maistu perinteiselle luonnonjukurtille, mutta ihan omanlaisenaan tuotteena mulle maistuva.
• Kolmen kaverin vegaanijätski (ainakin se piparminttu&suklaa), ihan hemmetin hyvää! Myös lapsiyleisön mielestä!
• Vege-vege-maustekastike. Ruokiin, hampurilaismausteeksi tms.
• Kanan korviketta? Oumphin Chunk! Mausta itse hyvin (tämä ei ole valmiiksi maustettu). koostumus 5/5!

Hyväksi havaittujen listaa päivitetty 26.1.17.

Kiitos kaikille kysymyksistä! Ne oli hyviä ja laittoi mut itsenikin tutkimaan asioita!

Meinasi vähän paisua tämä postaus minulla! Olisi ollut niin paljon vielä kirjoitettavaa! Jatketaan kommenttikentässä ja kysymyksiä saa edelleen esittää!

Huomio! 7 vegaanista arkiruokaa nyt täällä!