Tietoa mainostajalle ›

Uusi fitness-elämäni

16.4.2017

Pari päivää sitten tilasin aviomieheltäni kaupasta sipsejä ja suklaata. Samana iltana päätin, että nyt alkaa uusi elämä. Tänä aamuna söin ...

Pari päivää sitten tilasin aviomieheltäni kaupasta sipsejä ja suklaata. Samana iltana päätin, että nyt alkaa uusi elämä.

Tänä aamuna söin kiltisti puuroa marjoilla ja mantelirouheella, jonka jälkeen pakkasin lapset mukaan ja lähdin lenkille. Oi kyllä. Ennen kuin mies oli edes ehtinyt heräämään, minä vetelin jo juoksutrikoitani naftaliinista.

Olisi ollut muuten tosi monta tilaisuutta kääntää kelkkansa koko lenkkiaikeen suhteen. Rattaiden tyhjä kumi, joka oikeastaan tyhjeni vasta kun yritin täyttää sen. Potkupyöräilystä kieltäytynyt esikoinen. Ja lopulta kaksi lasta viettävässä pyöräkärryssä, josta puuttui juoksurengas.

Mutta kiroillen positiivisella asenteella siitäkin selvittiin ja lenkki tehtiin.

Tästä innoittuneena pääsin heti kiinni uuteen fitness-elämääni. Tulin kotiin ja lähdin esikoisen kanssa kauppaan vihannes- ja protskuostoksille, kuten meillä fitness-piireissä sanotaan. Kauppaan lähdin tietysti niissä aamulla pukemissani juoksutrikoissani, ettei totuus uudesta terveellisestä elämästäni pääsisi keltään unohtumaan.

Sitten tulin kotiin ja tein juoksutrikoissani oikein maittavahkon lounaan: niistä prostkuista ja vihanneksista, tietenkin. Tämän jälkeen vein lapset päikkäreille ja otin pienen lepohetken sohvalla. Juoksutrikoissani, koska niin me tosiliikkujat teemme.

Päikkäreiden jälkeen puhkuin liikunnallista energiaa ja ehdotinkin miehelleni jotain liikunnallista aktiviteettia, "esimerkiksi kiipeilyä tai jotain muuta kivaa liikuntaa". Jotain sellaista, "ettei edes huomaa liikkuvansa, kun on niin kivaa."

Itsehän en ole koskaan kiipeillyt, joten veikkaukseni kiipeilyn kivuudesta oli täysin mistään riippumattomien mielikuvien varassa. Onkin melko varmaa, että painovoima yhdessä minun varustukseni kanssa saattaisivat palauttaa minut maan pinnalle aika pian. Kirjaimellisesti.


Äkkiä se päivä sitten vierähti odotellessamme tämän liikunnallisen ilottelun inspiraatiota ja kohta lähdinkin kauppaan uudelleen. Olin nimittäin unohtanut aikaisemmin protskukiikarit silmilläni ostaa kaikki taloutemme paperit ja siinä sitä tajunnan räjäyttävää "kivan liikunnan" ideaa odotellessa sain inspiraation hiton hyvästä thaimaalaisesta nuudelikeittoruoasta!

Uudelleen kauppaan, juoksutrikoissani. Siinä on näet ihan erilainen fiilis olla kaupassa, kun reisiä hivelevät kiiltäväkankaiset juoksutrikoot sparraavat sinua ostamaan uutta urheilullista elämääsi tukevaa ravintoa, eikä mitään sokerihöttötransrasvoja.

Ei siis tullut mieleenkään katsella sillä silmällä suklaapatukoita ja sipsukkapusseja. Juoksutrikoot herättävät jo kanssaihmisissäkin sellaista hiljaista arvostusta liikunnallisten arvojen monumenttina, ettei siinä parane yhtään lähteä sooloilemaan. Tuottaa vain pettymyksen itselleen ja heimolaisilleen. Korkeintaan protskupatukkahyllyllä voi pysähtyä tsekkaamaan raakasuklaa-gojimarjauutuudet, mutta vain, jos ne on makeutettu taateleilla.

Ja kyllä minä väitän, että kun päällä on koko ajan urheiluvaatteet, on siinä sellaisen rajoittamattomuuden ja liikunnallisen mahdollisuuden tunne vahvasti koko ajan läsnä. Matkalla kauppaan nimittäin meinasin harkita menoa läheiselle 24/7-salille.

Ihan vaan, koska olisin voinut.


He tietävät, mistä puhun.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Kasvatin pitkät hiukset, nähtyäni sporttisen kuvan ponnaripäisestä urheilijasta. Ponnari saa olon sellaiseksi, että voi pinkaista juoksuun kuin rasvattu salama milloin vain! Vieläkin odottelen tätä rasvattua salamaa, mutta onpahan ainakin hiukset valmiina ;)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  2. Itse pidän lähes aina verkkareita jalassa, jos vaikka tulisi yhtäkkinen himo treenata. Esim spurtteja tai punnerruksia..
    Näyttäisi aika tyhmältä ruveta treenaamaan farkut jalassa!
    https://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
  3. Saisiko siihen nuudeliruokaan reseptiä? Näytti tosi hyvältä ig:n puolella!

    Ansku

    VastaaPoista
  4. Suosittelen taktiikkaa erityisesti etätyöpäivinä kotona! Ruokatauolla voi spurtata kauppaan protskuostoksille ja loppupäivä menee odotellessa, että kunhan työt on tehty, mahdollisuus lähteä treenaamaan on heti. Tulee tosi urheilullinen olo, kun tepsuttelee trikoohousuissa kahvinkeittimelle. Palaverin aikana on helppo nousta penkiltä tekemään muutama askelkyykky (mutta hyvä varmistaa, että oma mikrofoni on kiinni ettei puuskutus kuulu kokoukseen, jostain syystä treenipöksyt eivät auttaneet tähän?).

    VastaaPoista
  5. Emmäkestä, mihinkä ihanaan blogiin itteni löysin :D KIITOS. Kirjotat just näi ja melkee, sillee niinku just et pistää lukijan hihittelee, vaikka koko vk on purtu hammasta yhteen, ko se perhe ja ruuhkavuodet ja ne stnan samat dublot ja kaaos ja kasat ja toki ihana perhe mut kuiteski joskus... Täs luin melkee kaikki turinat yhtee soittoon ja kappas, oot ollu synnäril pari vk enne meit, ei huono. Ja hei, viel Turuust, ihan paras! Tai niin, en o sisäistäny (vieläkään 7 vuode jälkee) et oon nykyäa Naantalilaine mut ain Turuust jos joku kysyy. Mä lähin Turust mut Turku ei must. Onneks. Loistavaa rimpuiluu jatkossaki!

    VastaaPoista
  6. Siis tää...😀😀😀. "Fitnessaikoina" muutama vuosi sitten tilasin kaikkia sporttilehtiä ja lahjoitin sitten lukemani kaverille. No yhdessä oli juttua jostain raskauden aikaisesta(ja jälkeisestä) treenaamisesta ja tietysti huikean hyvän näköinen mamma kuvissa, muistan kaverin fb-päivityksen että "nyt iski vauvakuume". Sitten se odottikin jo numero nelosta. Toi treenihomma on pelottavaa... psst sun insta stories on loistava!!

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki